Mielikuvia ostoskoriin?

Pienryhmää käytetään opetusmetodina esimerkiksi kouluissa. Erityisopetus järjestetään usein pienryhmässä, koska opettajalla on luonnollisesti enemmän aikaa yhtä oppilasta kohden. Ryhmän jäsenet oppivat tiiviissä yhteistyössä toistensa kanssa ja saavat toisiltaan neuvoa ja vertaistukea. Jokainen ryhmän jäsen otetaan huomioon omana persoonanaan. Pienryhmässä työskentely on mukava ja inhimillinen tapa oppia.

Mutta mitä ovat pienryhmäkanat?

Ja niiden munat?

pienryhmäkana

Ostin kaupasta munakennon, jossa luki Pienryhmäkanojen Munia. Törmäsin tällaisiin muniin ensimmäistä kertaa ja ostin niitä, koska ne olivat halpoja. Kotona menin Googleen ja hain tietoa, mitä ostamani munat tarkalleen ottaen ovat. Selvisi, että nimike ei ole millään tapaa virallinen, vaan ainoastaan harhaanjohtava markkinointikeino. Pienryhmäkanatkin ovat vain virikehäkkikanoja. Virikehäkki niin ikään kuulostaa paremmalta kuin pelkkä häkki, vaikkei juurikaan sitä ole. Virikehäkin asukki on yhtä onneton kuin lattiakanalan. Joku kämänen orsi, johon ei edes pysty lentämään ja joku millin alue kuopsutettavaa. Jos itse joutuisin virikehäkkiin haluaisin, että se olisi varusteltu ainakin seuraavilla asioilla: televisio, x-box, pelejä, pari kirjaa, crosstrainer.

Olen usein miettinyt, miksi munakennoissa saa käyttää harhaanjohtavia nimityksiä. On kultamunia, hyvän olon munia, onnellisen kanan munia ja vapaan kanan munia. Monien muiden tuotteiden markkinoinnissa harhaanjohtavuuteen on kiinnitetty huomiota. Esimerkiksi Voimariini muuttui Oivariiniksi jne. Harhaanjohtavaan markkinointiin on sitä paitsi pykälä:

Markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, jos tiedot ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt. 6 § (29.8.2008/561)

Hyvä olo, vapaus ja onnellisuus ovat tietysti suhteellisia asioita. Voiko tuotantoeläin ylipäätänsä olla onnellinen? Pystyykö tähän edes luomu? Olen taipuvainen ajattelemaan, että tuotantoeläimen elämää ei voi, eikä kannata tehdä onnelliseksi vähentämättä ensin tuotantoa maailmanlaajuisesti. Näkemykseni pohjautuu täysin omaan arvomaailmaani, jossa luonnonvaraisten eläimien ja kasvien hyvinvointi sekä ekosysteemien toimivuus menevät tuotantoeläimien hyvinvoinnin edelle. Suhtaudun tämän vuoksi kriittisesti luomuun, sillä sen ympäristöystävällisyydestä ei ole yksiselitteistä näyttöä, luonnonmukainen eläintuotanto vie enemmän maa-aluetta ja isojen tilojen lämmittämiseen vaaditaan enemmän energiaa jne. Luomutuotannolla ei myöskään pystytä tyydyttämään koko ihmiskunnan ravinnontarvetta, joka tekee siitä elitistisen brändin. Osa luomutuotteista voi hyvinkin olla ympäristöystävällisempiä kuin tavalliset tuotteet, mutta merkin perässä ei kannata juosta. Esimerkiksi luomuviina on aivan käsittämätön tuote. Miten teollisesti valmistettu liuotin voi olla luomua ja mikä sen todellinen vaikutus on ympäristölle ja ihmisen terveydelle verrattuna tavalliseen viinaan?

Olen ollut kiinnostunut ympäristöasioista ja eettisestä kuluttamisesta hyvin nuoresta asti. Valitseminen eri tuotteiden välillä on usein mahdotonta, koska ekologiset ja eettiset tuotteet haluavat tulla myydyiksi siinä missä kaikki muutkin. Mihinkään ympäristömerkkiin, brändiin tai mainoslauseeseen ei voi luottaa ,vaan tuotteista pitäisi erikseen ottaa selvää, jotta tietäisi mistä maksaa. Joka ikisen tuotteen alkuperän ja valmistusprosessin selvittäminen vaatii kuitenkin kuluttajalta niin paljon kompetenssia, että elämästä tulee hankalaa jos ihan kaikkea yrittää miettiä. Kuitenkin ostaminen esimerkiksi luomuna tai jollakin random eettisyysmerkinnällä varustettuna vain varmuuden vuoksi on ajattelematonta. Markkinat korostavat aktiivisen kuluttajan merkitystä ympäristöongelmien ratkaisussa, mutta kulutusvastaisuuden voittanutta ei tässä asiassa ole.

Lopputulemana haluan sanoa, että eettistä munaa ei voi ostaa. Älä osta munia. Älä osta lihaa. Älä osta maitotuotteita. Mutta jos kuitenkin ostat, osta harvoin ja valitse tuote, joka sopii kukkarollesi.

VM

Syrjitty Virkistysuimari ja aliarvostettu keskinkertaisuus

uimahalliiiikuvaa

Menen lähiuimahalliini tarkoituksena hakea hyvää oloa kevyestä liikunnasta. Viime kerrastani on jo aikaa. Olen harventanut käyntejäni huomattavasti, sillä en pidä uimahallien tavasta luokitella asiakkaitansa hitaisiin uimareihin, kuntouimareihin ja vesijuoksijoihin. En kuulu mihinkään näistä kategorioista. Olen liian nopea hitaisiin uimareihin, liian hidas kuntouimareihin. En ole myöskään vesijuoksija.

Joudun tekemään päätöksen ja menemään hitaiden uimareiden radalle. Sisimpäni sanoo, että se kuvaa tasoani kolmesta kategoriasta parhaiten. Samalla radalla kanssani on lähes uimataidottomia, jotka halveksivat minua kun uin ohitse. Kehtaa tulla leijuun taidoillaan. Hävettää. Pitäisikö uida vielä hitaammin? Hädin tuskin pysyn enää pinnalla. Levähdän altaan päässä. Katson kuntouimareiden radalle. Siellä ne vetää puolessa minuutissa altaan päästä päähän uimalakki kireänä ja lasit silmillä. Ei sinne voi mennä. On itsestään selvä asia, että niillä on oma rata. Totta kai. Nehän on melkein huippu-urheilijoita ja niiden kuntoilu on tuhat kertaa merkityksellisempää kun tällainen turhanpäivänen terveysliikunta, joka ei kasvata massaa, lisää kestävyyttä tai edistä muutenkaan mitään paitsi veren kulkeutumista aivoihin. Sosiaalinen paine hitaiden uimareiden radalla alkaa käydä niin ahdistavaksi, että menen lopulta vesijuoksijoiden alueelle. Tälle asiakasryhmälle on mitoitettu 2/3 altaan pinta-alasta, vaikka heitä poikkeuksetta on vähemmän kuin tavallisia uimareita. Täällä sitä sitten sitkutellaan ja edetään metri minuutissa. Hymyillään kun toinen vesijuoksija sitkuttaa vastaan. Terve. Onko sinullakin mukavaa? Niin minullakin.

Lähden kotiin.

Kotimatkallani ajattelen, että niinhän se menee kaikessa. Huiput ja huonot on etusijalla. Koulussa. Työssä. Salilla. Kansantanssikurssilla. Yhteiskunnassa. Tässä karkea jaottelu erilaisiin uimarityyppeihin:

Hitaat uimarit – ne joita kannustetaan ja tuetaan, jotta ne pääsisivät sille tasolle, joka mahdollistaa normaalin elämän. Pystyisivät ehkä tekemään jotain työtä, maksamaan veroja, eivätkä jatkossa aiheuttaisi enää ongelmia. Pysyisivät pinnalla. Kovalla kannustuksella ja harjoittelulla Hidas uimari pääsee hitaudestaan, joka usein onkin vain väliaikaista ja tiettyyn elämänvaiheeseen liittyvää. Tässä ryhmässä on myös yksilöitä, jotka ovat kääntäneet tappion voitokseen ja luovat menestystarinansa televisiossa. Heidän luonteenlaatunsa poikkeaa muista Hitaista uimareista, sillä he eivät halua päästä hitaudestaan. Mediumeista etenkin televisio on ottanut heidät siipiensä suojaan. Paikkoja on tarjolla monissa realitysarjoissa, joihin osallistuminen edellyttää äärimmäistä huonoutta. Kilpailu siitä, kenellä on rumin tatuointi, surkeimmat ajotaidot tai kaamein kämppä, on jo kovempaa kuin kilpailu siitä, kuka on parhain, hienoin tai asuu maailman eniten hienoimmassa kämpässä.

Kuntouimarit – niissä on potentiaalia. He saavat gloriaa ja kannustusta, jotta voisivat tulla huippuosaajiksi. Heillä oli jo äitiensä kohduissa musiikin, kuvataiteen tai urheilun lahja. Jo heidän mikroskooppisen pienissä sikiönaivoissaan syntyi uskomattomia taiteellisia tai tieteellisiä neronleimauksia. Heitä tulee tukea erityisen kovalla panoksella, koska he tulevat olemaan kunniaksi koko Suomelle. He tulevat antamaan Suomelle suurimman potin – tai vievät sen veroparatiisin.

Vesijuoksijat. Noh – ne on eläkkeellä eikä niiden tarvitse tehdä enää mitään. Ihmiset antaa anteeksi jos ne on unohtanut laittaa uimapuvun tai jos pissa lirahtaa altaaseen. Ne vaan hymyilee suihkumyssy päässä ja on söpöjä. Ne on vähän niin kun ulkona kuvioista. Ne voi pikku hiljaa unohtaa kokonaan.

Viimeisenä ja vähäisempänä ihmistyyppinä on syrjitty Virkistysuimari. Suurin osa ihmisistä kuuluu kanssani tähän ryhmään. Emme ole hyviä emmekä huonoja oikein missään. Meidän tekemisillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä. Mitä väliä sillä on, että osaa kiinan alkeet? Tai jos osaa neuloa villasukan kahdella eri värillä? Eihän siitä saa edes rahaa. Miksi tehdä täytekakku, jossa ei ole sokerimassakuorrutetta ja marsipaanikoristeita? Mihin kilpailuun sillä muka voi osallistua? Eikö se ole ihan sama jos ostaa vaan Frödingen pakastekakun? Miksi kuluttaa itsensä ja muiden aikaa tekemällä jotain tavallista ja keskinkertaista? Virkistysuimaritkin haluavat tehdä elämästään mielekästä. He haluavat osallistua ruumiin ja hengen hyvinvointia ylläpitävään toimintaan. Osallistua sosiaaliseen kanssakäymiseen ja tulla kuulluksi ilman, että se edellyttää hakeutumista Sinkkulaivaan. Mutta ennen kaikkea Virkistysuimarit haluavat oman radan uimahalliin.

VM

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Mikrosieniä ja muuta ällöttävää

Tutkailin tänään jääkaappiamme. Se on taloudessamme säännöllinen huolen aihe. Kiusallisen usein joudun poistamaan sieltä pilaantunutta ruokaa. Inhoan yli kaiken puoliksi nestemäisiä tuotteita, kuten kastikkeita, hilloja ja ketsuppia. Niiden maussa ei ole mitään vikaa, mutta ulkonäkö kuvottaa. Mikä voisi olla ällöttävämpää kuin ketsuppipurkin suulle kuivunut nokare ketsuppia? Sinappi ehkä.

Jääkaappiimme oli syntynyt homeyhdyskunta. Useampi viikko sitten ostamani Ricotta-juusto oli saanut hieman vihertävän mustaa väriä. Joku nokkela olisi voinut sutkauttaa kuluneen vitsin ”Se on nyt homejuustoa”. Myös maito oli päässyt ikävästi happanemaan. Kaadoin sen viemäriin ja se muistutti viiliä, eikä hajukaan ollut paha. En silti maistanut. Lisäksi vihanneslokerossa oli tyhjä perunapussi.

Aineistoa tilanteesta:

jääkaappi 004

jääkaappi 006

jääkaappi 010

Mikä synnyttää tällaisen käsittämättömän tilanteen? Laiskuusko? Oikeastaan kyse on halusta käyttää kaikki ostettu ruoka. Teoriassa voisin juoda kolme päivää vanhaa maitoa, mutta en halua tehdä sitä, jos olen esimerkiksi menossa tärkeään tapaamiseen tai minulla ei muuten ole varaa ottaa sitä riskiä, että sairastuisin pilaantuneen elintarvikkeen vuoksi. Ajattelen käyttäväni maidon. Joskus. Mutta kun sopivaa tilaisuutta riskinotolle ei enää tule, maito on jo ehtinyt siihen vaiheeseen, että se ällöttää. Maito nousee ällöttävyysasteikolla päivittäin ja näin ollen sen eliminointi on yhä haastavampaa. Joskus se on kuitenkin tehtävä. Tänään poistin kaiken pilaantuneen jääkaapista.

VM