Kenties olen ennustaja?

Elämässäni on ollut kiireitä. Joka syksy onnistun kehittelemään itselleni ongelmia opiskelujen kanssa. Tekemättömistä töistä ja tenteistä muodostuu vyyhti, jonka hallitseminen vaati hermoja. Kotini on ollut jo pari viikkoa siinä kunnossa, että kulhon ohi kaadetut murot eivät enää haittaa. Koko asunto on muuttunut eräänlaiseksi toimistoksi. Papereita ja kirjoja lojuu siellä täällä, muistilappuja on kiinnitettynä pöytien reunoille ja jääkaapin oveen. Eilen kirjoittaessani esseetä katsoin hetkeksi ympärilleni ja mietin, että onpa hyvä ettei mulla ole lasta. Se olisi varmaan mennyt syömään ton lattialistasta irronneen naulan.

Kaikesta huolimatta olen ehtinyt näkemään ystäviä, käymään teatterissa ja katsonut pari dokumenttiakin. Öisin olen nukkunut huonosti, mutta olen antanut sen anteeksi itselleni päivällä. Pari outoa juttuakin on ehtinyt tapahtua..

Ollessani luennolla, luulin nähneeni Salkkareiden Larin. Päästyäni luennolta menin yliopiston ruokalaan syömään ja näin siellä Salatuista elämistä poistuneen hahmon, Daniel Ojalan. Mikä salkkaripäivä. Googlasin ensin Daniel Ojalan ja pidin todennäköisenä, että näkemäni henkilö todellakin oli hahmon näyttelijä. Tässä vaiheessa olin jo ehtinyt unohtaa Larin, mutta Daniel Ojala muistutti minua siitä. Ruokailin kaikessa rauhassa salaattini ja lähdin bussipysäkille ja sieltä edelleen bussiin. Selailin älypuhelimellani webbiä ja päädyin mm. Vauvafoorumin topiciin ” Joko täällä on käsitelty se salkkari Larin salainen lapsi asia??”. Bussimatkani oli ehkä puolessa välissä, kun siirryin Larin instagramprofiiliin. Yritin etsiä sieltä mahdollisia Tampere- viittauksia ja mietin kuumeisesti olinko ehkä sittenkin erehtynyt. Samaan aikaan pysäkiltä tulee bussiin n. 8-vuotiata koululaisia, joista yksi poika huutaa kaverilleen ”Lari on raskaana!” Ihmettelen kovasti kuulemaani, enkä ole uskoa korviani. Mutta poika huutaa sen toistamiseen ”Lari on raskaana!”.

Millä todennäköisyydellä samaan aikaan kun ajattelen Salkkareiden Laria – mitä ei todellakaan tapahdu usein – kahdeksanvuotias poika huutaa ”Lari on raskaana!” Koko juttu on ihan absurdi.

Tapahtuma oli mielestäni erittäin riemastuttava, mutta sen vaikutukset elämälleni ovat luultavasti varsin vähäiset. Sanottakoon vielä, että mulle käy usein niin että juuri ajatellessani jotakin asiaa, joku sanoo jotakin samaan asiaan viittaavaa. Kerran ajattelin, että vihaan taatelikakkua ja viisi sekuntia myöhemmin näin radion viereen jääneen RähinäAliaskortin, jossa sanana oli ”taateli”. Kenties olen ennustaja?

P.S. Tänään oli Älä osta mitään- päivä. Samanaikainen Black Friday- ostosmeininki suututti.

Muutamia kuvia rentoutumisestani lattialla ja ihanasta talven ihmemaa, joka ei ole enää ajankohtainen. Marraskuu on palannut.

 

winterwonderland

piknik

minä

 

VM

Munapupu ja mutanttipulla

narsissi

Sain äidiltäni viikonloppuna ruukkunarsissin ja inspiroiduin tänään sen avautuneista nupuista niin paljon, että päätin tehdä pääsiäiskortteja. Askartelutarvikkeita on kertynyt vuosien varrella melko lailla ja säilytän niitä kolmessa kenkälaatikossa. En kuitenkaan löytänyt hirveästi pääsiäisaiheisia juttuja , joten sain lopulta tehtyä vain yhden kortin.

Mitä kodinhoitoon, leivontaan, käsitöihin tai askarteluun liittyvää ikinä teenkään, lopputulos tulee usein yllätyksenä. Tekemisen lomassa sattuneet epäonnistumiset yleensä määräävät lopputuloksen suunnan. Tilanne elää ja korjatessani jotakin ennennäkemätöntä kämmiä homma saattaa lähteä ihan outoihin suuntiin. Tämänpäiväistä korttia askarrellessani en todellakaan aavistanut, että pupusta tulisi puoliksi muna. Niin vain kävi.

Munapupu

Masentavinta tilanteessa on  se, että leikkasin pahvista ainakin kymmenen erilaista päätä. Mikään ei tuntunut hyvältä. Sitten kyllästyin jahkailuun ja ajattelin, että tämä on ihan hyvä.  Liimasin pupun pään ja sillä samalla sekunnilla kun kuumaliima oli ehtinyt kuivua mä tajusin, että sehän näyttää ihan munalta. Ei pupun pää ole tuollainen!

Askartelussa olen sentään hieman säntillisempi kuin leivonnassa. Leipoessani jotain ajattelen usein, että ei se ole niin noponuukaa. Silti olen aina tosi yllättynyt ja harmissani kun lopputulos ei ole samanlainen kuin Kotivinkin kuvassa.  Leivon ja kokkaan suurpiirteisesti ja boheemisti niinkuin Jamie Oliver, mutta lopputulos ei ole lovely. Mun pullat on vaan uuniin sulaneita mutantteja.

 

mutanttipulla.

Kaikesta huolimatta tänään on ollut hyvä päivä. Sain edistettyä opiskeluasioita. Olen onnellinen, että tässä viimeisessä periodissa saan tehdä itsenäistä työtä niin paljon. Lukea kirjoja, keskittyä ja painaa mieleen. Ja katsoa Youtube- videoita. Suorastaan meditatiivista.

 

VM