Milanosta Budapestiin kahdessa viikossa

Minä ja kanssa-asuja tehtiin taannoin retki Italiaan. Lensimme Budapestistä Milanoon, josta junailimme ja busseilimme itsemme Kroatian kautta takaisin kotiin. Olin haaveillut matkasta Italiaan jo pitkään ja ajattelin, että nyt jos milloin on hyvä hetki. Maaliskuussa lentoja varatessani en tosin huomioinut, että tentit osuvat juuri tähän kesäkuun alkuun. Jouduin siis ottamaan kirjat mukaan, mutta mikäs sen mukavampaa kuin lueskella hyvää kirjallisuutta alppiauringon alla. Reittimme oli seuraava: Milano – Verona- Gardajärvi– Venetsia – Pula – Zagreb- Budapest.

 Milano

Päälimmäisenä mieleeni jäi jalkapallo ja mukavat ihmiset. Ruokakaupassa ihmisten ystävällisyys oli miltei vaivaannuttavaa. Kassajonoissa meitä ennen olevat vaativat, että menemme heidän ohitseen vähäisten ostoksiemme kanssa. Tämä tapahtui järjestäen joka kerta kun teimme ostoksia.

Samana viikonloppuna Milanossa järjestettiin myös Mestarien liigan loppuottelu ja kaupungin keskusta oli täynnä jalkapallohulinaa. Tajusin ensimmäistä kertaa, että jalkapallo on oikeasti iso juttu maailmalla.

Meitä kiinnostivat Duomo di Milano ja Umberto Boccionin näyttely. Pääsimme Boccionin lipun hinnalla käymään myös tulevaisuusnäyttelyssa “2050. A Brief History of the Future” Näyttely oli pääosin kliseisen kapitalismikriittinen, mutta myös muita teemoja otettu esille. Mieleen jäi erityisesti Al Farrow’n veistokset, aseista ja niiden luodeista tehdyt, eri uskontojen pyhät rakennukset. Teosten viesti oli voimakas, mutta itseäni jäi vaivaamaan kirkon, uskon ja uskonnon samaistaminen toisiinsa. Näyttelyssä ei saanut valokuvata, mutta vierailemalla taiteilijan omilla nettisivuilla, pääsette näkemään hänen töitään valokuvissa.

milano

Verona  

 Vietimme Veronassa vain yhden vuorokauden, mutta siinäkin jo ehti nähdä ainakin Julian parvekkeen. Kiinnostavampaa oli kuitenkin nähdä se väkijoukko, joka parvekkeen alle oli kokoontunut. Parvekkeen läheisyydessä oli myös turistimyymälä, joka oli täynnä mailman rumimpia Romeo&Giuliette- tuotteita. Valitettavasti en ottanut niistä kuvaa.

giuliette

Rumista turistituotteistaan huolimatta Verona oli sympaattinen kaupunki. Kiipesimme illalla keskustan lähellä olevalla kukkulalle, josta avautui upea maisema kaupunkiin.

verona

Lago di Garda

Jos jotain olen itsestäni oppinut, niin sen, että rakastan vuoria. Mikään ei ole rauhoittavampaa kuin katsoa vuorien tummia ja tarkkarajaisia muotoja päivän hämärtyessä pikkuhiljaa yöksi. Niitä katsellessa tulee itsellekin vahva ja itsevarma olo. Elämässä on sittenkin jotain pysyvää ja vakaata, jotain mistä ei tarvitse olla huolissaan. Maisemaa katsellessani mieleeni hiipi kuitenkin epäilys vuorien järkkymättömyydestä. Pystyisikö ydinase sittenkin tekemään vuorista sirpaleita?

vuohi

mountainboat

plantation

limone

Hedelmäpuut olivat liekeissä. Kirsikat ja sitruunat syötävän hyviä. Otin pari siementä talteen. Purjeveneiden mastot saivat sisälläni syttymään myös palon purjehtimiseen. Mietin aina leikilläni, mikä olisi oma keskiluokkainen unelmani ja tulin Gardajärvellä siihen tulokseen, että mahdollisesti se olisi purjevene. Olen kuitenkin järkeillyt asiaa ja todennut, että veneen hankkiminen olisi kaikissa olosuhteissa järjetöntä. Siksi keskiluokkainen unelmani on nykyään 400 euron jättiläismäinen Totoro- pehmolelufiguuri.

Venezia

2/3 Venetsia-ajasta meni kamppailuun limonadipullon saamiseksi auki. Ostimme Venetsia- pullonkorkin avaimen, joka oli samalla avaimenperä ja hirvittävän ruma. Sokerinen kuplajuoma maistui kamppailun aiheuttamalta katkeruudelta. Toivuimme lopulta ja kiertelimme Venetsiaa ympäriinsä. Kävimme San Marcon aukiolla kääntymässä, mutta pelästyimme valtavaa turistilaumaa. Sain eniten iloa katsemalla vesilätäkössä leikkivää pikkupoikaa, jonka mielestä lätäkkö oli Venetsian siistein juttu. Hän ei välittänyt nähtävyyksistä.

venice

venetsiacriticism

Kesken kiertelymme sattui myös raju sade- ja ukkoskuuro. Meillä ei ollut sateenvarjoa, joten juoksimme ensimmäiseen eteemme sattuvaan ovisyvennykseen. Muut ihmiset olivat juosseet sisätiloihin piiloon ja meille tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus katsella sateenautioittamaa Venetsiaa.

raininvenice

Pula

Uimme meressä. Ranta oli kivinen, mutta pehmeä ja valkoinen. Näimme historiallisia rakennuksia Rooman ajoilta. Yövyimme hostellissa, jonka isäntä haki meidät bussiasemalta ja vei meidät sinne takaisin. Hän neuvotteli meille alennukset bussiin ja höpötteli kaikenlaista. Kaunis pieni kaupunki täynnä historiaa ja upeaa luontoa.

pularock

Pulaarena

Zagreb

Zagreb katedraliin ei saanut mennä hihattomassa paidassa eikä minishortseissa. Siellä ei saanut syödä jäätelöä, eikä sinne missään tapauksessa saanut tuoda koiraa. Vierailumme aikana kaikki nämä asiat tapahtuivat, mutta vain koira pakotettiin jäämään eteiseen. Juoksimme oikeastaan kirkkoon pakoon sadetta ja ukkosta. Ukkosen jyrinä kuulosti kirkossa erityisen tunnelmalliselta. Mieleeni tuli myös Disneyn elokuva Notredamen kellonsoittaja, jossa kirkko toimii Esmeraldan turvapaikkana. Muistaakseni myös silloin ukkosti.

Kävimme särkyneiden ihmissuhteiden museossa (Museum of Broken Relationships). Toisinaan tarinat pieleenmenneistä toimistosuhteista saivat hymyn huulille, mutta osa tarinoista oli sydäntä riipiviä. Kokoelmissa oli muun muassa erään äidin itsemurhaviesti, jonka hänen lapsensa oli antanut museon kokoelmiin. Mikäli Zagrebisssa tulee joskus käyneeksi, kannattaa ehdottomasti poiketa tähän museoon. Museon kahvila oli myös käymisenarvoinen. Mikäli ei poikkea Zagrebissa, voi samanlaisessa museossa vierailla nyt myös Helsingin kaupungin museossa.

Vierailemme retkillämme lähes aina myös hautausmailla ja voin vilpittömästi sanoa, että Zagrebin hautausmaa oli upein koskaan näkemäni hautausmaa. Pelkästään sen aidat olivat uskomattoman kauniit.

zagrebcemetery

zagrebcemetery

 

VM

Kenties olen ennustaja?

Elämässäni on ollut kiireitä. Joka syksy onnistun kehittelemään itselleni ongelmia opiskelujen kanssa. Tekemättömistä töistä ja tenteistä muodostuu vyyhti, jonka hallitseminen vaati hermoja. Kotini on ollut jo pari viikkoa siinä kunnossa, että kulhon ohi kaadetut murot eivät enää haittaa. Koko asunto on muuttunut eräänlaiseksi toimistoksi. Papereita ja kirjoja lojuu siellä täällä, muistilappuja on kiinnitettynä pöytien reunoille ja jääkaapin oveen. Eilen kirjoittaessani esseetä katsoin hetkeksi ympärilleni ja mietin, että onpa hyvä ettei mulla ole lasta. Se olisi varmaan mennyt syömään ton lattialistasta irronneen naulan.

Kaikesta huolimatta olen ehtinyt näkemään ystäviä, käymään teatterissa ja katsonut pari dokumenttiakin. Öisin olen nukkunut huonosti, mutta olen antanut sen anteeksi itselleni päivällä. Pari outoa juttuakin on ehtinyt tapahtua..

Ollessani luennolla, luulin nähneeni Salkkareiden Larin. Päästyäni luennolta menin yliopiston ruokalaan syömään ja näin siellä Salatuista elämistä poistuneen hahmon, Daniel Ojalan. Mikä salkkaripäivä. Googlasin ensin Daniel Ojalan ja pidin todennäköisenä, että näkemäni henkilö todellakin oli hahmon näyttelijä. Tässä vaiheessa olin jo ehtinyt unohtaa Larin, mutta Daniel Ojala muistutti minua siitä. Ruokailin kaikessa rauhassa salaattini ja lähdin bussipysäkille ja sieltä edelleen bussiin. Selailin älypuhelimellani webbiä ja päädyin mm. Vauvafoorumin topiciin ” Joko täällä on käsitelty se salkkari Larin salainen lapsi asia??”. Bussimatkani oli ehkä puolessa välissä, kun siirryin Larin instagramprofiiliin. Yritin etsiä sieltä mahdollisia Tampere- viittauksia ja mietin kuumeisesti olinko ehkä sittenkin erehtynyt. Samaan aikaan pysäkiltä tulee bussiin n. 8-vuotiata koululaisia, joista yksi poika huutaa kaverilleen ”Lari on raskaana!” Ihmettelen kovasti kuulemaani, enkä ole uskoa korviani. Mutta poika huutaa sen toistamiseen ”Lari on raskaana!”.

Millä todennäköisyydellä samaan aikaan kun ajattelen Salkkareiden Laria – mitä ei todellakaan tapahdu usein – kahdeksanvuotias poika huutaa ”Lari on raskaana!” Koko juttu on ihan absurdi.

Tapahtuma oli mielestäni erittäin riemastuttava, mutta sen vaikutukset elämälleni ovat luultavasti varsin vähäiset. Sanottakoon vielä, että mulle käy usein niin että juuri ajatellessani jotakin asiaa, joku sanoo jotakin samaan asiaan viittaavaa. Kerran ajattelin, että vihaan taatelikakkua ja viisi sekuntia myöhemmin näin radion viereen jääneen RähinäAliaskortin, jossa sanana oli ”taateli”. Kenties olen ennustaja?

P.S. Tänään oli Älä osta mitään- päivä. Samanaikainen Black Friday- ostosmeininki suututti.

Muutamia kuvia rentoutumisestani lattialla ja ihanasta talven ihmemaa, joka ei ole enää ajankohtainen. Marraskuu on palannut.

 

winterwonderland

piknik

minä

 

VM