Syrjitty Virkistysuimari ja aliarvostettu keskinkertaisuus

uimahalliiiikuvaa

Menen lähiuimahalliini tarkoituksena hakea hyvää oloa kevyestä liikunnasta. Viime kerrastani on jo aikaa. Olen harventanut käyntejäni huomattavasti, sillä en pidä uimahallien tavasta luokitella asiakkaitansa hitaisiin uimareihin, kuntouimareihin ja vesijuoksijoihin. En kuulu mihinkään näistä kategorioista. Olen liian nopea hitaisiin uimareihin, liian hidas kuntouimareihin. En ole myöskään vesijuoksija.

Joudun tekemään päätöksen ja menemään hitaiden uimareiden radalle. Sisimpäni sanoo, että se kuvaa tasoani kolmesta kategoriasta parhaiten. Samalla radalla kanssani on lähes uimataidottomia, jotka halveksivat minua kun uin ohitse. Kehtaa tulla leijuun taidoillaan. Hävettää. Pitäisikö uida vielä hitaammin? Hädin tuskin pysyn enää pinnalla. Levähdän altaan päässä. Katson kuntouimareiden radalle. Siellä ne vetää puolessa minuutissa altaan päästä päähän uimalakki kireänä ja lasit silmillä. Ei sinne voi mennä. On itsestään selvä asia, että niillä on oma rata. Totta kai. Nehän on melkein huippu-urheilijoita ja niiden kuntoilu on tuhat kertaa merkityksellisempää kun tällainen turhanpäivänen terveysliikunta, joka ei kasvata massaa, lisää kestävyyttä tai edistä muutenkaan mitään paitsi veren kulkeutumista aivoihin. Sosiaalinen paine hitaiden uimareiden radalla alkaa käydä niin ahdistavaksi, että menen lopulta vesijuoksijoiden alueelle. Tälle asiakasryhmälle on mitoitettu 2/3 altaan pinta-alasta, vaikka heitä poikkeuksetta on vähemmän kuin tavallisia uimareita. Täällä sitä sitten sitkutellaan ja edetään metri minuutissa. Hymyillään kun toinen vesijuoksija sitkuttaa vastaan. Terve. Onko sinullakin mukavaa? Niin minullakin.

Lähden kotiin.

Kotimatkallani ajattelen, että niinhän se menee kaikessa. Huiput ja huonot on etusijalla. Koulussa. Työssä. Salilla. Kansantanssikurssilla. Yhteiskunnassa. Tässä karkea jaottelu erilaisiin uimarityyppeihin:

Hitaat uimarit – ne joita kannustetaan ja tuetaan, jotta ne pääsisivät sille tasolle, joka mahdollistaa normaalin elämän. Pystyisivät ehkä tekemään jotain työtä, maksamaan veroja, eivätkä jatkossa aiheuttaisi enää ongelmia. Pysyisivät pinnalla. Kovalla kannustuksella ja harjoittelulla Hidas uimari pääsee hitaudestaan, joka usein onkin vain väliaikaista ja tiettyyn elämänvaiheeseen liittyvää. Tässä ryhmässä on myös yksilöitä, jotka ovat kääntäneet tappion voitokseen ja luovat menestystarinansa televisiossa. Heidän luonteenlaatunsa poikkeaa muista Hitaista uimareista, sillä he eivät halua päästä hitaudestaan. Mediumeista etenkin televisio on ottanut heidät siipiensä suojaan. Paikkoja on tarjolla monissa realitysarjoissa, joihin osallistuminen edellyttää äärimmäistä huonoutta. Kilpailu siitä, kenellä on rumin tatuointi, surkeimmat ajotaidot tai kaamein kämppä, on jo kovempaa kuin kilpailu siitä, kuka on parhain, hienoin tai asuu maailman eniten hienoimmassa kämpässä.

Kuntouimarit – niissä on potentiaalia. He saavat gloriaa ja kannustusta, jotta voisivat tulla huippuosaajiksi. Heillä oli jo äitiensä kohduissa musiikin, kuvataiteen tai urheilun lahja. Jo heidän mikroskooppisen pienissä sikiönaivoissaan syntyi uskomattomia taiteellisia tai tieteellisiä neronleimauksia. Heitä tulee tukea erityisen kovalla panoksella, koska he tulevat olemaan kunniaksi koko Suomelle. He tulevat antamaan Suomelle suurimman potin – tai vievät sen veroparatiisin.

Vesijuoksijat. Noh – ne on eläkkeellä eikä niiden tarvitse tehdä enää mitään. Ihmiset antaa anteeksi jos ne on unohtanut laittaa uimapuvun tai jos pissa lirahtaa altaaseen. Ne vaan hymyilee suihkumyssy päässä ja on söpöjä. Ne on vähän niin kun ulkona kuvioista. Ne voi pikku hiljaa unohtaa kokonaan.

Viimeisenä ja vähäisempänä ihmistyyppinä on syrjitty Virkistysuimari. Suurin osa ihmisistä kuuluu kanssani tähän ryhmään. Emme ole hyviä emmekä huonoja oikein missään. Meidän tekemisillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä. Mitä väliä sillä on, että osaa kiinan alkeet? Tai jos osaa neuloa villasukan kahdella eri värillä? Eihän siitä saa edes rahaa. Miksi tehdä täytekakku, jossa ei ole sokerimassakuorrutetta ja marsipaanikoristeita? Mihin kilpailuun sillä muka voi osallistua? Eikö se ole ihan sama jos ostaa vaan Frödingen pakastekakun? Miksi kuluttaa itsensä ja muiden aikaa tekemällä jotain tavallista ja keskinkertaista? Virkistysuimaritkin haluavat tehdä elämästään mielekästä. He haluavat osallistua ruumiin ja hengen hyvinvointia ylläpitävään toimintaan. Osallistua sosiaaliseen kanssakäymiseen ja tulla kuulluksi ilman, että se edellyttää hakeutumista Sinkkulaivaan. Mutta ennen kaikkea Virkistysuimarit haluavat oman radan uimahalliin.

VM

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Mikrosieniä ja muuta ällöttävää

Tutkailin tänään jääkaappiamme. Se on taloudessamme säännöllinen huolen aihe. Kiusallisen usein joudun poistamaan sieltä pilaantunutta ruokaa. Inhoan yli kaiken puoliksi nestemäisiä tuotteita, kuten kastikkeita, hilloja ja ketsuppia. Niiden maussa ei ole mitään vikaa, mutta ulkonäkö kuvottaa. Mikä voisi olla ällöttävämpää kuin ketsuppipurkin suulle kuivunut nokare ketsuppia? Sinappi ehkä.

Jääkaappiimme oli syntynyt homeyhdyskunta. Useampi viikko sitten ostamani Ricotta-juusto oli saanut hieman vihertävän mustaa väriä. Joku nokkela olisi voinut sutkauttaa kuluneen vitsin ”Se on nyt homejuustoa”. Myös maito oli päässyt ikävästi happanemaan. Kaadoin sen viemäriin ja se muistutti viiliä, eikä hajukaan ollut paha. En silti maistanut. Lisäksi vihanneslokerossa oli tyhjä perunapussi.

Aineistoa tilanteesta:

jääkaappi 004

jääkaappi 006

jääkaappi 010

Mikä synnyttää tällaisen käsittämättömän tilanteen? Laiskuusko? Oikeastaan kyse on halusta käyttää kaikki ostettu ruoka. Teoriassa voisin juoda kolme päivää vanhaa maitoa, mutta en halua tehdä sitä, jos olen esimerkiksi menossa tärkeään tapaamiseen tai minulla ei muuten ole varaa ottaa sitä riskiä, että sairastuisin pilaantuneen elintarvikkeen vuoksi. Ajattelen käyttäväni maidon. Joskus. Mutta kun sopivaa tilaisuutta riskinotolle ei enää tule, maito on jo ehtinyt siihen vaiheeseen, että se ällöttää. Maito nousee ällöttävyysasteikolla päivittäin ja näin ollen sen eliminointi on yhä haastavampaa. Joskus se on kuitenkin tehtävä. Tänään poistin kaiken pilaantuneen jääkaapista.

VM